Pitäiskö päivittää taas??

Vai laitetaanko koko blogi pakettiin?

 Kommentteja, mielipiteitä? Lukeeko kukaan enää blogeja, vai onko kaikki vaan facessa ja instassa ja mitä näitä nyt on?

Hulluja ne on... ;)

Eräänä sateisena kesäkuun iltana... Äidistä alkoi tuntua, että seinät kaatuu päälle ja orkesteri on liian energistä. Joten sadevermeet niskaan ja metsään. Kaksi oli innoissaan lähdössä, toiset kaksi vähän vähemmän innoissaan (aluksi).

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...  *klik*

Bonuksena jokunen kuva kesäkuun retkiltä:

Paso kukkakedossa. Redi otti ritolat ennenkuin ehdin laukaista kameran...

Tarviiko tätä selitellä? :D

Vesilammikoita metsästämässä - ja löytyihän niitä!

Pyry

Ronja

Mussalon luontopolulla bongasimme isokoskelon, joka otti poikasensa selkään kyytiin ja livisti kameran ulottumattomiin.

Valoisan kesäyön kätköilyä, puolilta öin vielä näki hyvin kulkea. :)

Redi leirikoiraoppipoika

Meidän perheessä kesä alkaa perinteisesti kesäkuun alussa lastenleirillä. Viikko vietetään kaupungin omistamassa leirikeskuksessa Luovissa. Tänä kesänä leirin kokonaisvahvuus oli 54 henkilöä, josta suurin osa 6-12-vuotiaita lapsia. Paso ja Redi olivat koko viikon mukana leireilemässä. Pasohan on jo useamman kesän jälkeen kokenut leirikoira, Redi oli nyt ensimmäistä kertaa leirikoiraoppilaana. Ja hyvä oppilas se olikin!

Luovin kaunis rantamaisema iltahämärissä, leiriläisten jo nukkuessa.

Luovissa eivät koirat saa tulla päärakennukseen sisään ollenkaan. Pasohan tämän muistaa jo hienosti eikä yritäkkään. Liekö sitten kaverin esimerkki ja seura auttanut, mutta Redikin oppi samantien pysähtymään ovelle päivystykseen. Ja melkein yhtä nopeasti se oppi, että itse asiassa keittiön ovi on se, jonka luona kannattaa päivystystä pitää.. ;) Meidän emäntä Marita kun tykkää kovasti koirista ja kärsivällisille odottajille kyllä löytyy aina keittiön kätköistä joku herkkupala.

Onks jo ruoka-aika??

Parastahan leirillä on se, että rapsuttajia riittää. Noin suunilleen viisikymentä tällä kertaa... ;) Se tekee 25 rapsuttajaa per koira! Kepin / pallon / frisbeen heittäjiä riitti niin paljon, että sehän oli pakko kieltää heti alkuunsa, etteivät koirat ihan läkähtyisi. Kivaa on tietenkin myös rantaleikkeihin ja pallopeleihin osallistuminen sekä makkaranpaisto. Noin esimerkiksi. Ja ne rapsutukset. Ja se, että riittää sylejä joihin tunkea ja naamoja joita pussailla. Ja saa olla kaiket päivät vapaana ja valloillaan. Siistiä. Mutta ah niin raskasta!

Paso katsomassa näytelmää.

Futiskentällä hippaleikeissä

Miks meitä ei haluttu mukaan futispeliin?? Ja hipassaki olis saatu kiinni kaikki, mutta äiskä alkoi huutaa. Niin sen tapaista.

Ensimmäisenä leiripäivänä koirat piti ihan komentaa mökkiin sisälle päiväunille ja mulkoilivat molemmat minua pahastuneesti kun käskin päät tyynyyn. Seuraavina päivinä riittikin jo, kun vähän raotti mökin ovea, niin johan oli kaksi kynnysmattoa levynä pitkin lattiaa täydessä unessa! :D

Loppuleiri oli vieläkin rankempi, kun pienin leiriläisemme Pyry lähti kotiin eikä siis enää ollut päivittäistä "pakollista" päiväunivahtia. Ja koirapojathan eivät suostuneet päiväunia nukkumaan, jos ei äiti ollut pitämässä tassusta kiinni... Ei, silloin istuttiin sohvalla tuijottamassa ikkunasta ulos ja ulvottiin ja vahdattiin ovea että koska täältä pääsee. No, en kuitenkaan alkanut koirien päiväunivahdiksi, joten kun perjantaina päästiin kotiin, oli melko rentoa porukkaa pitkin lattioita. Ja lauantaina ei kukaan kerjännyt aktivointia tai lenkkeilyä. :D

JOKO kohta syödään??

Metsäseikkailulla poikien kanssa. Paso ja Redi toki pääsivät mukaan poikien retkelle.

Harmikseen koirat joutuivat päiväunille juuri makkaranpaiston alkaessa (miksiköhän?? ;) )
Onneksi muutama mattimyöhäinen kuitenkin paistoi ja pudotti makkaransa maahan vähän myöhemminkin... 

Kyllä leirillä oli hauskaa! Kesän toinen leiri lähestyykin jo hurjaa vauhtia. Se onkin ensimmäistä jännempi, koska siellä nukutaan teltassa... 

Äiskä sanoi, että toinen leiri on tulossa. Mistä se tulee, tuoltako?? 

Redin retale 5kk jo!

Blogi edelleen vähän laiskalla päivityksellä... Taas on tullut pohdittua, josko pistäisi koko homman telakalle. Mut toisaalta, voihan tätä päivitellä harvemmin. :)

Nyt kuitenkin Redin kuulumisia. Yritin kaivella herrasta kuviakin, mutta aika huonosti tuo osuu kameran eteen. On niin sukkela liikkeissään ja tulee hippulat vinkuen joka kerta suoraan syliin ja pussailemaan, kun erehdyn kyykistymään ottaakseni kuvan. ;)

Tässä kuitenkin toukokuun puolivälistä yhteispotretti Pason kanssa, metsälenkillä ja kätköä etsimässä:

 Maisemia lenkkipoluilta toukokuun ajalta. Ihania aurinkoisia kevätpäiviä!

 Tässäkin Redistä näkyy vaan häntä... puhelimen kamerassa on niin jumalaton viive, että on ihan onnenkauppaa saada koiraa edes kuvaan! :D Mutta maisema on nätti siltikin. ;)

Paso nauttii elämästä:

Geokoirat satumetsässä:

Metsälammella. Redille oli melkein uintisyvyys toukokuun lopulla. Eilen kävimme samalla lammella ja R innokkaana kurvasi lutraamaan, mutta lampipa olikin aivan kuiva, pehmeä sammalkuoppa. Höh, tuumasi Redi, JES! tuumasi äitee... ;)

Pikkupojat pihahommissa.

Talviturkki heitetty 28.5. kun Paso hyppäsi mereen. Eipä tullut mulle mieleenkään, että kakara loikkaisi perässä, paikka kun oli sellainen, että todellakin piti hypätä n. puolen metrin reunavallilta suoraan uintisyvyyteen. Mutta niin se vaan meni että roiskahti. Suoraan uppeluksiin, mutta osasi se uida pintaan pulpahdettuaan ja tyynesti kroolasi rannalle, josta kiskoin ekakertalaisen ylös. Ei kyllä hypännyt toista kertaa ja reippaasti käppäiltiin autolle. Taisi olla vielä vähän kylmää! :D

Metsäretkien lisäksi Redi on ollut agitreeneissä harjoittelemassa hiljaa oloa ja toisten suoritusten katselua kiljumatta kurkku suorana (vaikeaa). Kotona on treenailtu mm. tolpan ympäri kiertämistä ja vähän yritetty harjoitella myös perustottista eli sivulle tuloa ja maahanmenoa. (vaikeaa, koska pitää olla paikoillaan, tuumaa Redi). Myös käytöstapoja on alettu vaatia vähän enemmän, kuin ihan pikkupennulta. Ovesta ei ole lupaa säntäillä sisään eikä ulos vaikka se aukeaisikin (supervaikeaa muistaa koska siiiistiiiii!!). Lenkillä, kun on vapaana, ja jos äitee käskee, niin pitää olla siellä selän takana, eikä saa mennä ohi ennenkuin saa luvan (yybertylsää ja mikseivoivaanmennä?!!). Pihassa pitää pysyä. Siltikin, vaikka äitee menis viemään roskapussia tai käymään postilaatikolla. (mut jos hiipii ihan sillai hiljaa perässä, eiks sit voi tulla?) 

Viime viikolla päästiin pitkästä aikaa ajan kanssa rauhassa hallille ja Redikin pääsi aksailemaan. Ensin tehtiin putkia (siistiii!!!) ja suoralla yhtä, kahta ja kerran kai kolmeakin hyppyä peräkkäin lelupalkalle. Sitten tauko ja Pason vuoro. Paso treenaili siivekkeen ympäri käännöksiä ja kontakteja. Lopuksi Redi pääsi vielä uudestaan kokeilemaan kotipihalla opitun soveltamista, eli takaakiertoa, mitä oli tolpan kanssa harjoiteltu. Ja se oli käsittämättömän taitava! Samantien osasi lähteä siivekkeen kiertoon molemmilta puolilta ja tulla lelupalkalle kuin vanha tekijä! Tuntui niin uskomattomalle, että oli pakko pyytää kuusvee kuvaamaan että voin itsekin katsoa, että kuvittelenko vaan! :D Videon kuviota oli kokeiltu yhden kerran ennen videointia ja tähän päättyi Redin reeni sillä kertaa.

Ainiin loppuun vielä strategiset mitat: Redi 5kk, 10kg, 37cm (tai piirun alle).

Kukkaiskisoissa

Toukokuussa kotiseuramme KKS järjestää perinteisesti kukkaiskisat. Neljänä päivänä kisailtiin ja tällä kertaa tuomarina oli ihan uusi tuttavuus, Sandra Deidda Italiasta. Pason kanssa juostiin yhteensä kuusi rataa, 3 helatorstaina ja 3 sitten lauantaina. Ja meillähän on alkanut syntyä tulostakin!!

Sandran radat olivat todella kivoja. Hieman erilaisia kuin mihin Suomessa on totuttu, monesti epätoivoisen vaikean näköisiä aluksi, mutta lopulta kuitenkin todella loogisia ja meneviä koiran näkökulmasta. Esteiden etäisyydet olivat pitkiä ja matkalle oli usein ripoteltu "ansaesteitä" joita ei ollut tarkoitus suorittaa. Ja juosta sai kyllä oikein sydämensä kyllyydestä, mutta silti piti koira olla hallinnassa ja hanskassa ihan koko ajan. Kaikki radat olivat todellakin ainakin minulle mieleen! :)

Torstaina meille osui nappisuoritus heti alkajaisiksi. Nollarata, ajalla -10,86, joka riitti kolmanteen sijaan ja SERTIIN!! No vau!

Toiselta agiradalta saatiin kymppi, etenemä piirun päälle 4, virheet yhdestä kiellosta (koska ohjasin väärin) ja yhdestä pudonneesta rimasta. Viimeinen, eli hyppyrata oli mielettömän hieno ja vauhdikas, mutta mun hetkellisen nukahtamisen takia hylky, kun Paso suoritti yhden ylimääräisen putken vauhdin hurmassaan. ;) (jos ehtii kuulla, kun koutsi huutaa takaa "LIIKU!!" on jo myöhäistä...)

 

Päivän saldo siis 0-10-HYL -> onnistuttiin kahdella radalla jo yhden sijasta! :)

Perjantai huilailtiin välissä ja lauantaina sitten jatkettiin kolmen kisan verran. Illalla päivitin Faceen näin: 

"Ei sijoituksia tänään, mutta tuloksia kumminkin ja hyvää fiilistä roppakaupalla!Hymiö smile

10 - hyl - 10

Ekalla mun suunnitteluvirhe josta kielto sekä yksi rima kun olin vähän koiran tiellä ehkäpä. Keskimmäisellä hajos pakka ihan täysin mut oli hirrrrween hauskaa. Hymiö grin

 

Viimeisellä mentiin LUJAA, oli sikasiistiä, kaks rimaa tipahti."

Ensimmäisellä radalla oltiin viidensiä, etenemä 4,07. Viimeisellä, joka oli hyppäri, sijoitus oli 15, mutta etenemä Pasolle ja mulle ihan hieno 4,86! Ja taas onnistuttiin tekemään tulos yhden sijasta jo kahdella radalla! Näiden kisojen jälkeen olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen paitsi aina upeaan koiraan, myös itseeni! :)

Videoita ei radoista ikävä kyllä ole eikä piirroksiakaan, mutta Noora Virtanen oli napsinut kuvia ja lupasi niitä ystävällisesti blogiin laitettavaksi:

Ja siitä radalle - jiihaa!

Totisella naamalla mennään...

Pasolla on hauska tapa sulkea aina keppien puoleinen silmä.. .Näkyy hyvin sarjalaukauksella otetuista pujottelukuvista. :D 

Mikä lie tähtäilyjuttu??

Käännökset vettä vakavaksi Pason ilmeen...

Vauhdikas puomi. :)

Pasolla on asiaa lähdössä...

Okseri ilmavaralla!

Ei nuo maksirimat näyttäis liian korkeita olevan...? ;)

Mun agilitydumbo <3

Pason luonnetesti

Kaksi viikkoa sitten, heti Agi-Kotkien kisoja seuraavana päivänä oltiin Pason kanssa Keravalla Hausjärven Haukkujen järjestämässä luonnetestissä. Ihan kiintoisaa oli, vaikka mitään suuria yllätyksiä testi ei sisältänytkään.

Arvostelulomakkeeseen kirjautuivat seuraavanlaiset arviot ja pisteet:

toimintakyky -1 pieni
terävyys +1a pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +1 pieni
taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
hermorakenne +1a hieman rauhaton
temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
kovuus +1 hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

++ laukauskokematon

tulos 140 vähennykset -15 (toimintakyvystä) loppupisteet 125

Tuomareina toimivat Mikael Laine & Johanna Cederlöf.

En nyt ala sen kummempia kokeen kulusta löpisemään, katsokaa itse videoilta. :)

Edit. Kerronpa sen verran kuitenkin, että pimeään huoneeseen Paso tuli ihan reippaasti, tuomarin mukaan ei kuitenkaan uskaltanut ohittaa häntä ennenkuin pienen valon avulla. Tätä en itse nähnyt, koska olin eri huoneessa ja älykkäänä aurinkolasit päässä.. ;) Paso tuli rauhassa ihan huoneen perälle asti, kosketti minua kuonolla, odotti hetken ja kun en reagoinut mitenkään, kääntyi pois. Se tuli vielä uudelleenkin, käveli jalkojeni alta ja lähti taas pois. Sitten vieressäni istunut toinen tuomari kutsui Pason takaisin ja kehotti vielä etsimään ja kun Paso kolmannen kerran tuli koskettamaan minua ja jäi viereen, sain kehua sitä. Silloin se riemastuneena hyppäsi suoraan syliin asti. :D
Tuomarit tulkitsivat asian niin, ettei se uskaltanut kunnolla haistella. Mulle jäi enemmänkin fiilis, että kun en kerran reagoinut mitenkään, se luuli ettei sen kuulukaan tulla mun luo ja lähti siksi kauemmas. Kun ei se nyt yleensäkään saa sen kummemmin mun "iholle" tunkea. Tiedä sitten mikä on totuus, kun Paso ei itse osaa kertoa. ;)

Mutta siis videot, olkaa hyvä: Osa 1 (luoksepäästävyys, kelkka, hyökkäys, haalari, tynnyri)
 http://youtu.be/GZ0v0kBgt4M

Osa 2 (pimeä huone, seinähyökkäys, laukaus)
 http://youtu.be/jOLRbBt_U-w

Osa 3 (loppuarviointi, tuomarin kommentit)
 http://youtu.be/YJTslD3Rt9U


Kuvia testistä Haun sivuilla 

Agi-Kotkien aksailut

Yksi sateinen päivä vietettiin Agi-Kotkien kisoissa. Juostavaa oli kolmen radan verran ja  mukavat radat olikin. :) Myös kisajärjestelyt sujuivat joutuisasti, aikataulusta oltiin suorastaan edellä ja kentän pohja oli erinomainen kaatosateesta huolimatta. Paleltaakin alkoi vasta ihan viime metreillä, joten mikäpä sitä oli kisaillessa. 

Joko mennään??

Öh.. karjuntaa. :D

Tulokset olivat hyvin samansuuntaisia kuin edellisen viikon KKS:n kisoissa eli HYL - 5 - HYL. Keskimmäinen vitosen rata oli todella lähellä olla 0, toiseksi viimeinen rima putosi pienellä takatassun kynnen hipaisulla. Mutta ei se fiilistä haitannut, se oli NIIIIN HIENO rata. Ei kertakaikkiaan mitään valittamista tai korjattavaa. :) 

Tarkkaan näyttää Paso rimat ottavan. Suorastaan rimaa hipoen. Näitä kuvia kun katsoo, voisi luulla että se pudottelisi useamminkin, mutta harvinaisia ovat riman tipahtelut ja hyvin satunnaisia. Ja niistäkin varmaan ainakin 99% menee mun piikkiin...

Ensimmäinen meni taas vähän kankeaksi sähläilyksi, en oikein päässyt rytmiin kuin hetkittäin. Viimeisessä taas oma keskittyinen hajosi heti alussa. Välillä saatiin ihan ok menoa, mutta loppupuolella taas vähän herpaannuin. 

Viimeisen radan esteen ohitus. Kartturi viittelöitsee ihan silleen pikkasen myöhässä... ;) Koira viilettää jo korvat lepattaen eteenpäin. :D

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvillä mielin kisoista kotiin. Läpimärkänä...

Radat videolla. Kiitokset kaikille kuvaajille: Marikalle, Tommille ja Piia-Maaritille! :)

https://www.youtube.com/watch?v=ISSs6VFfxtI&feature=youtu.be

Kaikki postauksen kuvat (c) Maija Aapalahti. Kiitos siis Maijalle myös! :)